Sasu tuntui verkassa jopa hieman laiskalta, ainakin verrattuna viimekertaiseen tykitykseen. Silti se tuntui jälleen ihan pirun hyvältä ja kokonaoisuutena hevonen oli täysin mun hallinassa. Se kuunteli kivasti apujani ja ääntä ja keskittyi ihan kympillä.
Sitten tuli itse suoritus. Pienoinen rimakauhu iski jo kun näin ensimmäistä kertaa esteet verryttelyssä, mutta se todellinen iski vasta kun odotin lähtömerkkiä. Kun kuulin lähtömerkin jännitys ja kaikki vain hävisi, äänet ympäriltäni ja ajatukset päästäni. Silmissäni näkyi vain esteitä ja sasun korvat ja päässäni hoin vain "anna mennä ja luota"! Ja niin minä luotin ja puhdas rata sieltä tuili ja viellä luokan toisteksi nopein aikain. On se super heppa!
Itse radasta sen verran että alku meni hyvin ja rauhassa kunnes tultiin nelosesteelle vastalaukassa ja tila loppui täysin, Sasu olisi halunnut kieltää mutta pienellä rohkaisulla se pelasti upeasti tilanteen. Sen jälkeen poni heräs ja tultiinkin seiskaesteelle taas jälleen vastalaukassa ja epämääräisellä tiellä, Sasu jälleen pelastavana herrasmiehenä hyppäsi kiltisti minä roikkuen perässä. Kasiesteelle eli viimeiselle tulimme tiukan kaarteen vastalaukassa jälleen... Laukat taitaa olla meidän suurin ongeklma. Samaiselle esteelle lähestyimme mysös ilman oikeaa jalustintakin mutta onneksi olen hyppinut niin paljon ilman satulaa niin tämä ei paljon minulle tai Sasulle vaikeuksia tuottanut. Kaikin puolin jäi hyvä mieli radasta ja päivästä! Kiitos myös kaikille tsemppareille, Äidille, Isille, kummitädille, IITULLE!, Nooralle ja Annille, OOTTE PARHAITA! <3
Ensikisoja odotellessa! (:
-Nea
Kiva postaus :)
VastaaPoista