Kisakammo VOITETTU! Huh...

Heipsan! Tosiaan tänään oli itse h-hetki eli ensimmäiset kisani kolmeen vuoteen, ensimmäiset kisat Sasulla ja kaiken huipuksi ensimmäinen tippuminen isolta hevoselta. Toisin sanoen tapahtumarikas kisapäivä! Jeps eli jos olet lukenut ''KISAKAMMO'' postaukseni niin tiedät mistä puhun, jos et niin käyppä lukemassa se ensin.

Luokkani alkoi yhdeksältä aamulla joten tallilla olin jo ennen kahdeksaa. Laittelin rauhassa Sasun ja itseni kuntoon ja sitten mentiin kävelemään rata. Rata vaikutti muuten ihan helpolle mutta toisessa päädyssä oli harvinaisen vaikeat kaksi mutkaa joissa meinasi meillä vauhdikkailla olla pieniä ongelmia... Rata näytti kutakuinkin tältä:

Muistaakseni esteet nro. 3, 6 ja 8 olivat oksereita. Muut tavis pystyjä.

3-4 esteiden kurvi oli tosi tiukka mutta ei mitään verrattuna 7-8 esteiden väliin. Seiskan ja kasin välissä "huusin" Sasulle vaan että "käänny, käänny, käänny" :D Kyllähän se kääntys.

Itse piru :D

Hauskaa oli... Vai oliko? Hä?

Jännittääks? Öö ei...? :D

AINA VALMIINA!

Kun rata oli kävelty ja painettu mieleen lähdettiin verkkaamaan. No verkka ei sitten mennyt niinkuin oppikirjassa. Haha tässä eniten mua naurattaa se kun äiti pyyhkäs vähän mun saapasta ja sanos että on se tärkeetä olla siisti ja ei siitä mennyt kuin kymmenen minuuttia kun samainen saapas oli kuorutettu mudalla... Eli Sasu oli hieman erilainen kuin yleensä ja voi kyllä, se perä lensi ja moottori kävi hieman ylikierroksilla jos näin sen voisin kuvailla. Niimpä sasu otti jalat alleen ja ampaisi kohti vesilammikkoa siihen sitten vesilammikon eteen veti stopit, pään alas ja takapuoli ylös. Meikäläinen upeessa kaaressa suoraan mutalammikkoon ja siitä raahauduin n. 1½ metriä hevosen mukana kyntäen mutaa. Onneks ei sattunut ja takasin selkään kolme kertaa fiksumpana ja päättäväisempänä! Loppu verkka meni kuumasti mutta kohtuu hyvin.

Verkka juttuja.

Jäiks stten radalle, Itseasiassa kun pääsin maljakentälle jännitys hävisi. Päässä sanoi se päättäväinen pikku Nea että tästä ei enää takaisin pääse ja se jännittäminen ei enää auta joten keskity ja vie voitto kotiin! Kello soi ja hups rata olikin jo ohi... Mitään sen enempää en ehtinyt mietiskellä kun että kääntyy käntyy ja noni seuraava este on tuolla.  Puhdas ratahan siitä tuli. Luokassa palkittiin kaikki puhtaan radan suorittaneet.

Se on menoa si!

 

Radan jälkeen olo oli parhain mikä itellä ollut pitkään aikaan! Siinä taisin hienon itkunauru kohtauksenkin järjestää... :D Ylpee saan olla ittestäni ja hevosesta, molemmat kasas ittensä hienosti!

Itkun, onnen ja taistelun sekaiset fiilikset, ja kuva sen kertoo!

007 JAMES BOND! <3

Me onnelliset! <3

Henkilökohtainen tsemppari <3 äitöö ja katapultti !

Pieni kuorrutus siistille saappaalle! :D

Nämä kisat olivat ensimmäiset kolmeen vuoteen mutta ei viimeiset pitkään aikaan! (: Jos sulla on kisakammo, ota itsees niskasta kiinni ja mee kisoihin sillä se kammo voitetaan! Voin sanoa että kannattaa!!!

-Nea