Aloitetaan alkuvuodesta. Alkuvuodesta ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen mietin tosissani, että haluanko enää jatkaa ratsastusta ja kamppailin jälleen paikallaan junnaamisen kanssa. Mikään ei tuntunut sujuvan ja mikään ei ollut mitenkään pysyvän tuntusta tai sellaisen arvosta mihin kannattaisi panostaa, ei ollut tavotetta tai "vakituista" heppakaveria. Luojan kiitos puskin ns. hankalan vaiheen läpi ja tässä sitä taas ollaan uutta intoa täynnä!
5.4.2017 nousin ensimmäistä kertaa hevosen selkään joka tuntui Sasun jälkeen oikeesti hyvälle. Kyseinen hevonen oli lihakseton, raasun ja jopa hieman "ruman" näkönen, mutta siinä katseessa oli vaan jotain mitä ei monella hevosella ole. Sen silmistä kiilui vilpitön rehellisyys ja lempeys. Kyseisen katseen omistaa edelleen Jussi, ja ei hän ei ole enää lihakseton, raasun ja "ruman" näköinen vaan lihaksikas iso komea hevonen joka kantaa itse itsensä. Tiesin että täshän hevoseen voin luottaa ja että tästä yhdessä tekemisestä tulee vielä hauskaa!
No, siitä se sitten lähti meidän yhteinen matka tähän päivään saakka ja toivottavasti se jatkuu vilä pitkään! Heti alussa meillä menikin aika hyvin, ongelmia oli lähinnä jomman kumman laukan nostossa (juuri nyt ei muistu mileen kumpi se oli) sekä esteiden hyppäämisessä. Esteillä me ei meinattu millään löytää hyviä paikkoja ja Jussilla meni pitkät jalkansa usein solmuut, hypyt näytti siis aika laaduttomilta. Tässä muutamia videopätkiä sieltä sun täältä ensitaipaleeltamme.
No sitten alkoi meno muuttua ja homma alkoi sujua. Päästiin maapuomeista yli ilman läheltäpititlanteita ja esteet alkoi pysyä kossa ja nousemaan kokoa. Rytmi ja työskentely meidän välillä alkoi olemaan kunnossa ja aloin tuntemaan Jussin hyvät ja heikot puolet ja siinä samassa opiimaan taas itse rentoutumaan hevosen selkään ja nauttimaan ratsastuksesta. Tässä kivoimpia kuvia meistä ja muutamia videopätkiä viimeaikaisista treeneistä. Mulla ei nyt valitettavasti ollut niitä ihan viimesimpiä ja parhaimpia treenivideoita saatavilla mutta voin niistä kirjotella sitten vähän myöhemmin.
Oltiin yhdessä 3.12. harkka estekisoissa hyppäämässä 80cm luokka. Kolmannella esteellä tuli ihan tyhmä ohimeno ja se oli ihan mun oma moka, unohdin ratsastaa. Muuten oon tosi tyytyväinen rtaan, paikat napsahti suhthyvin kohdalleen Jussi oli koko radan (lukuunottamatta siinä ohimenosa) kahden ohjan ja pohkeen välissä napakasti ja kulki hyvässä rytmissä eikä juossut yhtään. Se hymyn leveys mun kasvoilla oli jotain mitä ei pitkään aikaan ole ollut ja siitä hetkestä tiesin että jes se oikea treenikaveri on nyt tässä ja suunta on vaan kohti ylöspäin! Tässä vähän Ratavideota ja kuvia.
 |
| Hurja lätäkkö! |
3.1.2018 starttaa uusi kausi ja meidän ryhmästä tulee intensiiviryhmä joka tarkoittaa käytännössä sitä että tuntimme kestää puolitoistatuntia ja se menee este-este-koulu-syklillä. Odotan innolla tulevaa kevättä ja toivon todella että saan kevään treenata Jussin knassa sillä se saattaa olla mun viimeinen kausi hetkeen sillä olen lähdössä toivonmukaan kesällä 2018 armeijaan. Nyt toivon teille kaikille hyvää uuttavuotta ja nautinnollisia heppahetkiä! Kiitos jos vielä täällä blogissa pyörit!
-Nea
